Tässä kirjoituksessa esittelen hermeneuttiselle fenomenologialle keskeistä ajatusta elämismaailman ensisijaisuudesta, siinä muodossa kuin John McDowell ja Charles Taylor ovat sitä puolustaneet, tosin käyttämättä juuri tätä termiä.1 Heidän mukaansa nykyisin vallitsevat tavat kysyä ja vastata filosofisiin kysymyksiin poikkeuksetta kietoutuvat yhtäältä yksipuolisen "objektivististen" (esim. fysikalismi), toisaalta yksipuolisen "subjektivististen" intuitioiden vahvaan asemaan modernissa filosofiassa (ja kulttuurissa laajemminkin).2 He pyrkivät artikuloimaan niitä filosofisia (McDowell) ja käytännöllisiä (Taylor) motivaatioita, jotka johtavat kannattamaan fysikalistisia, subjektivistisia tai nämä yhdistäviä dualistisia teorioita. Oleellista heille on kyetä osoittamaan, miksi nämä taustakuvat ja -motiivit "pitävät vankeinaan" sellaisiakin, jotka pyrkivät niistä "vapautumaan".3 Elämismaailmallisen perspektiivin puolustustaminen on tavallaan "ensimmäistä filosofiaa", jonka tarkoitus on poistaa vääränlaiset jännitteet filosofisten erityiskysymysten käsittelystä.